Odottelua

Talvi tuntuu aina pitkältä ja on jopa ajoittain masentavakin vuodenaika. Tänä vuonna kuitenkin luoja teki mukavan poikkeuksen; kevät pääsi yllättämään ja lumet sekä jäät sulivat kuin varkain. Melontakausi voisi siis alkaa. Kuukausi taaksepäin emme aavistaneet, että pääsiäisen aikaan voisi melomaan päästä, joten olimme varanneet majoituksen Uudestakaupungista tarkoituksenamme vain tutustua kaupunkiin ja käydä jossakin lintujen kevätmuuttoa seurailemassa sekä mahdollisesti myös pienellä patikointireissulla. Kanootti siis jäi kotiin, mutta polkupyörät sentään otimme mukaan. Uusikaupunki valikoitui kohteeksi ehkäpä siksi, että Kettu ei ollut siellä koskaan käynyt ja minunkin muistoni kaupungista ulottuivat noin 25 vuoden takaiseen käyntiin.

Pysähdymme matkalla suuren järven rantaan, joka on aivan tyyni; vastaranta erottuu hädin tuskin. Tarkistettuamme maastokartasta faktoja, huomaamme järven olevan Pyhäjärvi ja pituudeltaan noin 25 kilometriä. Toteamme yhdessä tuumin, ettei lähes saareton järvi edes tyynellä kelillä olisi meitä houkutteleva melontakohde. 

 

Pyhäjärvi

 

Vastarannalle matkaa 23 km

Eväät syötyämme jatkamme matkaa ja saavumme perille aikataulun mukaisesti. Asetumme taloksi ja teemme pienen kävelylenkin Myllymäelle, johon on tuotu lähiseuduilta eri mallisia ja kokoisia tuulimyllyjä eri vuosikymmeniltä. Mutta ehkä tuulimyllyjäkin enemmän meitä ilahdutti kottaraisen näkeminen. Tätä lintua ei enää juurikaan kotiseudullamme tapaa, mutta lienee täällä rannikolla melko tuttu näky.

 

Myllymäki

 

Aamulla varhain lähdemme melko viileän ja sumuisen aamun saattelemina Kasarminlahdelle toiveenamme nähdä muutamia tai edes yksi lintulaji, jota emme ole tänä keväänä vielä nähneet. Isokoskelopariskunta sekä yksinäinen harmaahaikara sentään saadaan näköpiiriin. Tapaamme pariskunnan, joka on tullut lammelle niin ikään lintuja tarkkailemaan ja kun kysymme ovatko he alan harrastajia, niin mies melko nopeasti tokaisee, että "kunhan vähän leikitään". No, niihän se kyllä on meidänkin laita tässä lajissa; bongataan mitä bongataan 10 kertaa suurentavalla kiikarilla. Ei siinä suuria tarvitse odotella, mutta tuleepahan liikuttua luonnossa ja jotainhan tässä kuitenkin bongattiin. Ihan kuule västäräkkikin nähtiin! Punajalkavilko olisi jäänyt näkemättä ellei pariskunta olisi antanut siitä vinkkiä; merkitään sekin siis kirjaan. Matka jatkuu meren rantaan toiveena nähdä merikotka, jonka kuulemma melkoisella varmuudella näkee näillä tiluksilla. Mutta kun ei nähty! Kaiken maailman sorsia ja muutama haahka olivat meidän rantahavainnot. Lähdetään siis sisämaahan päin, vähemmän tuuliselle Hiunjärvelle ja siellähän on oikein lintutorni tätä hommaa varten. Ensiksi saatiin kiikariin nokikana ja melko nopeasti myös härkälintu. Näitäkään lintuja ei juuri Keski-Suomessa tapaa, kuin ehkä kevätmuuton yhteydessä ja silloinkin harvalukuisena. Loppupäivän ajaksi pistetään kiikarit "piiloon" ja tutustutaan kaupunkiin. Saatamme jopa käydä oluella Gasthaus Pookissa...

 

Gasthaus Pooki

 

Uudenkaupungin katukuvaa

Lauantaiaamu valkenee pilvisenä ja harmaana. Pakkaamme kamat kasaan ja ajatuksena on lähteä Pyhämaalle Pamprinniemen luontopolulle patikoimaan, kun nyt täällä ollaan. Mutta sitten se alkaa se sade ja sitähän sitten tulee niin reippaasti, että hyvin pian tajuamme, ettei Pyhämaalle ole järkeä lähteä itseään kastelemaan. Auton nokka siis kotia kohti ja varasuunnitelmaa hiomaan matkalla. vaihtoehtona on käydä Sastamalassa Ritajärven kierroksella tai Puurijärvi-Isosuon kansallispuistossa. Kansallispuisto ottaa voiton ja käymme vajaan kahden kilometrin edestakaisen matkan lintutornilla. Vettä tihuuttaa koko ajan ja lintuhavainnot jäävät melko vähiin, vaikka paikka taitaa olla lintujen keskuudessa varsinainen paratiisi. Tukkasotka ja taivaanvuohi ainakin nähdään. Tulomatkalla "tsekataan" myös melontaa silmälläpitäen muutamia jokia. Sirppujoki, Punkalaitumenjoki, Loimijoki sekä Kokemäenjoki. Kolme ensiksi mainittua näyttävät vähemmän houkuttelevilta kermakahvin värisen veden vuoksi. Vaikka tiedämmekin, että väri johtuu suurimmaksi osin veteen liuenneesta maa-aineksista niin ei kyllä melomaan silti houkuttele. Kokemäenjoki taas on meille aivan liian leveä ja tylsä melottavaksi. 

Elämässä tapahtuu joskus jopa mieluisia yllätyksiä. Ei niinkään se, että saavumme ehjänä perille, mikä tietysti on aina hyvä asia ja kiitoksen paikka vaan ruokaa laittaessa se yllätys sitten tupsahti ja ihan Tori.fi ilmoituksen välityksellä. Wenonah Spirit II kevlar kanootti myynnissä Nokialla. Minuutin mietiskelyn jälkeen laitan viestin, että haluaisin sen varata ja vaikkapa hakea jo seuraavana päivänä. Jälkeen päin kuulin myyjältä, että kymmenen muutakin olisi meidän jälkeen ollut halukas paatin ostamaan. Tässä sitä taas ollaan! Parisen viikkoa aikaisemmin oltiin myyty hyvä Mad River Exploder pois, kun oli meille maakuntareisaajille liian painava auton katolle nostettavaksi. Muutoin kyllä loistava kanootti vesillä ja juuri tällä paatilla tehtiin pari vuotta sitten todella hieno reissu Kuhmon takamaille Porrasjoella. Pääsiässunnuntaina siis taas nokka kohden Nokiaa. justiinhan sieltä suunnalta eilen tultiin ja taas sitä kohden mennään; nyt toki muista syistä. Ostopaikalla ollaan täsmällisesti kello kaksitoista, kuten oli sovittu. Vastassa meitä on iloisen oloinen herrasmies, joka heti tuttavallisesti juttelee melonnasta, omista kokemuksistaan ja kyselee meidän melontahistoriaa. Takapihalla Wenonah meitä odottaa ja saapuuhan se myös talon rouvakin paikalle. Juttelemme tuttavallisesti niitä näitä ja samalla tutkimme kanoottia ja jopa koeistumme sen. Säädettävät, muoviset kuppi-istuimet ovat meille uutta. Tämä vaatii totuttelua; tässä ei polvillaan melota mihin taas Kettu on tottunut. Joka tapauksessa päätös on hyvin selkeä. Tämä on meidän kanootti. Raha vaihtaa omistajaa ja kanootti nousee kevyesti Mitsun katolle. Myyjällä on ehkä vähän haikea mieli luopua tutuksi tulleesta kanootista, mutta on kovasti mielissään siitä, että kanootti pääsee melojien käyttöön, eikä esim. jonkun jobbarin rahan tekovälineeksi. Tarkoitus todellakin on, että Wenonah, joka Lauhaksi ristitään, kun on Lauhan päivänä hankittu, pääsee vesille mahdollisimman monta kertaa. Ajatuksena onkin, että tästä tulee varmaankin meille se "sileän veden paatti" kaikille Suomen hienoille saarikkoisille vesille. On tää Hieno laji!

 

 

Lainaan tähän loppuun suomalaisen kanootin tekijän Lauri Salaman sanoja: "Olkoon melonta Sinulle kuin tuuli, joka puhaltaa takanasi, ja ystävät, jotka ovat Sinun vierelläsi".

 

Kettu ja Korppi - kirjoittanut Korppi