Melontakauden paketointi

Syysloma Reisjärvellä 12.-16.10.2024

 

Syysloman alkuun on pari päivää. Istun keittiön pöydän ääressä ja luen viestiä veljeltä, joka on parhaillaan Rhodoksella. Sinne suuntasi pari työkaveriakin. Veljen lähettämässä kuvassa ihmiset paistattelevat päivää aurinkoisella laivan kannella; osan polskiessa hehkuvan sinisessä meressä. Katson ulos ikkunasta, josta näkyy vain sysimustaa pimeyttä lasia vasten valuvan sateen takaa. Tuulenpuuskat tuntuvat ravisuttavan koko talovanhusta. Tuon pimeyden ja myräkän keskellä on vain minä ja ajatukseni tulevasta lomasta. Lomaa puntaroitiin yhdessä Korpin kanssa loppukesästä. Vaakakupissa painoivat kaupunkiloma jossain kohtuullisen matkan päässä tai melontareissu jonnekin joelle. Jokimelonta vei lopulta voiton, koska se on tällä kaudella jäänyt valitettavan vähälle. Ykkösvaihtoehto meillä oli Juvan Oravareitti. Meidän kriteereitä täyttäviä majoituksia sieltä suunnalta ei vaan tuntunut löytyvän. Eikä ne meidän kriteerit nyt kovin korkeat edes olleet; kohtuullinen matka joelle, siedettävä hinta ja sauna. Airbnb:n Reinolla oli toiveemme täyttävä kohde, mutta Reino ei useammista yrityksistä huolimatta vastannut viesteihimme. Eräänä iltana sitten vain isuimme alas ja teimme päätöksen; jääköön Juva, me menemme Lestijoelle ja Pyhäjoelle. Sopiva majoitus löytyi helposti Reisjärveltä; kokonainen talo rauhallisella paikalla. Koska taloon mahtui enemmänkin porukkaa, kysäisimme lähtisikö poika mukaan. Poika innostui ja kanoottikaveriksi lupautui naapurin Leena. Tuona myrskyisenä iltana mieleen hiipii kuitenkin hento epäilys, että oliko valinta jokimelonnasta sittenkään ihan oikea..

 

Lähtöpäivän aamuna myrskystä ei ole enää tietoakaan. Sää on tyyni ja sumuinen ja tunnelma suorastaan maaginen, kun seison laiturilla katselemassa järvelle, jossa kaksi joutsenta lipuu keskellä maisemaa, jossa ei katseella ole mitään muuta kiintopistettä. Matka Reisjärvelle voi alkaa. Koska luottokoiravahti lähtee mukaan, lähtevät koiratkin. Tunnelma autossa on varsin tiivis. Korpin luo päästyämme tilanne helpottuu, koska siitä jatkamme kahdella autolla. Lauantai-ilta kuluu taloksi asettumisessa, lämmityspuuhissa, saunassa ja kokkailussa. Korpin kanssa teemme pyörälenkin katsastaen läheistä Kotijokea, joka laskee järveen, jonka rannalla majailemme. Katsotaan löytyykö aikaa ja intoa sen melomiseen. Airbnb:ltä bongattu talo on meille täydellinen; ihanteellinen sijainti, riittävästi tilaa ja rauhaa sekä ihana rantasauna. Kohde löytyy linkin takaa Talo Reisjärvellä.

 

13.10. Lestijoki, Lestijärvi, melontaa n. 16 km

 

 

Koska meillä on nyt käytössä kaksi autoa, ei valimatkaa tarvitse pyöräillä. Se helpottaa, koska matka on kuhtuullisen pitkä; yli 25 km. Tosin autoilla sompailua siitä syntyy melkoisesti ja kilometrejä kertyy, kun kuskataan kanootteja ja autoja lähdöstä maaliin ja taas takaisin.

Lestijoki on meille Korpin kanssa tuttu jo entuudestaan parin vuoden takaa. Silloin meloimme joen marraskuun alkupuolella. Matkakin oli sama; eli Niskankorvelta Murennuskoskelle. Vesi on ehkä hitusen korkeammalla kuin silloin ja alkumatkasta virtaus on nyt aivan huippua; silkkaa nautintoa. Viime kerralta tuo osuus on jäänyt järjettömän sormien palelun varjoon. Mutta nyt nautitaan! Melonnaksi riittää vain ohjailu ja melojen liikuttelu ihan muodon vuoksi. Tämä onkin ensimmäinen jokimelonta Bell kanootillamme.

 

 

Jatkonkoskella pidämme jaloittelutauon. Nämä kaksi ensimmäistä koskea; Tikankoski ja Jatkonkoski ovat helppoja laskettavia. Jatkonnevalle saavuttaessa virtaus heikkenee ja joki mutkittelee pientä mäntyä kasvavan nevan keskellä. Matka sujuu mukavasti ja saavumme Raivion laavulle hyvissä ajoin. Heti maantiesillan jälkeen oikealla on laituri, johon on hyvä pysähtyä.

 

 

Eväs on suunniteltu ajatuksella  ´lämmittävä keitto ´. Se idea täyttyy hyvin helposti nuotiolla valmistuvassa keitossa, jossa on mm. jauhelihaa, papuja, tomaattia ja nuudeleita. Lämmittävyys saadaan aikaiseksi mausteilla.

 

Matkan jatkuessa ajaa paikalle nainen, joka ehtii taukopaikan kohdalle ottamaan kuvaa juuri, kun jälkimmäinen kanoottikunta laskee kosken ensikertalaisten varmuudella. Nainen huikkaa, että saako kuvan julkaista Visit Lestijärven sivuilla. Lupa tulee; katsotaan tuleeko kuva. Paukakoskessa tulee pieni haaste, kun sekoitan oikean ja vasemman. Yritän kovasti ohjeistaa Korppia kääntämään oikealle, kun tarkoitan nimenomaan vasemmalle. Seurauksena on pohjakosketus ja kanootin keinahdus, mutta ei onneksi sen pahempaa. Jälkimmäinen kanoottikin on hetken jumissa kivellä ennen kuin matka voi jatkua. Seuraavan kilometrin mietin miten ihmeessä voin sekoittaa suunnat noin totaalisesti. Outoa.

 

 

Paukaneva onkin sitten isolta osalta aivan puutonta nevaa; omalla tavallaan kaunista. Aurinko olisi tervetullut, mutta sitä ei paksun pilviverhon takaa näy. Mutta ei onneksi sadakaan. Eikä palele. Joenvarren pusikossa kiinnittää huomion musta möykky. Lähemmäksi tultaessa se paljastuu minkiksi. Mitä ihmettä minkki tekee keskellä suota? Ja kököttää siellä puskassa. Ainakin se tarkkailee meitä lähes hievahtamatta. 

Kanasaaren kota näkyy jo kaukaa. Mutkitellen saavumme sen pitkospuille ja suuntaamme kodalle kahvinkeittoon. Aivan mainio paikka!

 

 

Sitten ollaankin jo loppusuoralla. Talauskoski on vielä ohitettava. Rantaudumme ensin vasemmalle puolelle ja käymme tarkistuskierroksella. Maasto on upottavan märkää ja vaikeakulkuista. Eikä joelle edes näe kunnolla. Heti alussa on kuitenkin kaatunut puu, joten vasen laita on unohdettava. Siirrymme oikealle puolelle jokea ja rantaudumme ennen laavua ja ohitamme pahimman kivikon maita myöten. Pian saavummekin Murennuskosken laavulle. Sielläkin valitsemme vasemman uoman, joka osoittautuu virheeksi, koska se on umpikuja. Koska ei jakseta alkaa peruuttelemaan (joka olisi ollut kuitenkin helpompaa) vedämme kanootit polkua pitkin lavulle. 

 

Vietimme joella kaikkine taukoineen yhteensä kuusi tuntia. Nopeamminkin toki olisi matka taitettu, jos niin olisi haluttu, mutta kiirehän meillä ei ollut. Ja pojan kanssa melonut Leena ei ole koskaan aikaisemmin matkannut joella, joten sikälikin oli mukava pitää yllä leppoista vauhtia ja nauttia maisemista.

Onnistuneen melonnan jälkeen on mukava palata majapaikkaan saunan lämmitykseen. Koiratkin ovat iloisia paluustamme eivätkä ole tehneet mitään tuhmuuksia päivän aikaan.

 

14.10. Kotajärven kierros, Etelä-Sydänmaan luonnonsuojelualue, Reisjärvi, patikointia n. 7 km

 

Välipäivä melonnasta ja koiratkin pääsevät mukaan, kun lähdemme liikeelle jalkaisin. Kotajärven kierros on osa 77 km pitkää Peuran polkua, joka lähtee Reisjärveltä ja kulkee Salamajärven kansallispuistonkin maisemissa. Kierros valikoitui kohteeksi sopivan pituutensa ja kauniiksi kuvailtujen maisemiensa vuoksi. 

 

 

Kierrokseen liittyy tarinakin Kirves-Heikistä, joka aikoi kuivattaa Iso-Kotajärven saadakseen lisää peltoa ja kaivoi siksi kanavan Kuivajärvelle. Aika urakan siinä mies itselleen otti, koska kanavalle kertyi mittaa 65 metriä ja leveyttä 10 m. Sai siinä lapiota heiluttaa, kun syvyyttäkin kanavalla oli melkoisesti. Torsoksi homma kuitenkin jäi; Iso-Kotajärvi piti vetensä ja niittymaat jäi Heikiltä saamatta. Kanava on kuitenkin edelleen nähtävissä, vaikka kaivuuhommista on kulunut jo 140 vuotta.

 

 

Polku on kivinen ja juurakkoinen, joten ei ihan huonojalkaisille sopiva. Osa matkasta kuljetaan pitkospuita pitkin. Jalkoihinsa on syytä katsella tarkasti, vaikka maisemat vetävät katsetta puoleensa jatkuvasti. Syksyinen luonto on hiljaisuudessaan meditatiivisen rauhaisa. Välillä ylitetään melkoisia kivirakkojakin. Luonto on aikain saatossa muovannut kivien pintaan upeaa taidetta.

 

Alun puolitoista kilometriä kuljetaan edestakaisin. Kirves-Heikin kanavalta alkaa kierros Iso Kotajärven ympäri. Ennen sitä on yksi hyvä levähdyspaikka ja toinen on Poskeisen ja Iso Kotajärven välisellä kannaksella. Valitsemme jälkimmäisen ja se on hyvä valinta, koska paikka on tosi hieno!

 

Välillä popsimme pakkasen puraisemia puolukoita suuhumme ja seisahdamme ihastelemaan maisemia. Koirat nauttivat ulkoilusta, eikä muita kulkijoita polulla näy; paitsi aivan alussa mies kahden pienen lapsen kanssa. Rauha on lähes rikkumaton; luonto hiljentyy tulevaan talveen. Vain tikka seuraa meitä ja nakuttelee puun kylkiä kuin vain ilmoittaakseen olemassaolostaan.

 

Tosi kaunis reitti, jota voi suositella, jos ei pelkää kiviä ja juurakoita. Reitti on myös hyvin merkitty. Tämän jälkeen on taas mukava suunnata majapaikkaan; kuinkas muuten kuin saunan lämmitykseen. Sitä odotellessa nautimme lämpimät juomat pihan aurinkomajassa.

15.10. Pyhäjoki, Pyhäjärvi, melontaa n. 12 km

 

Menen illalla sänkyyn väärällä jalalla ja nukun todella huonosti. Aamulla olen totaalisen uupunut. Poika ja Leena lähtevät kotia kohti koirat mukanaan ja minullekin iskee koti-ikävä. Taivas on harmaa, maisema on harmaa, mieli on harmaa. Lisäksi vielä tihuuttaa vettä. Mutta kun on kerran melomaan lähdetty, niin lähdetään sitten. Matkalla Pyhäjoelle poikkeamme katsomaan Härkäahon koskea Haapajärvellä. Koski on porrastettu kanavaan, joka laskee Kuonanjoesta Hautaperän tekojärveen. Koski on hurjan näköinen. Yläpuolla vesi tuskin liikkuu ja yhtäkkiä se alkaa kuohuten pudota huipentuen näyttävään vesiputoukseen sillan alla. 

 

Kosken katselu ei yhtään paranna synkkää olotilaani, koska juuri tuollaisista paikoista näen painajaisia. Saatan joskus yöllä herätä hiestä märkänä unesta, jossa olen kanootin kanssa ajautumassa väkisin tuollaiseen surmanloukkuun. Mutta nyt on väkisin koottava itsensä ja suunnattava katseet Pyhäjoelle. Pudotamme kanootin Jokiniskan kodan kupeeseen Käkimutkaan ja viemme auton lopetuspaikkaan Kallioistenkosken voimalaitokselle. Pyöräilemme vesisateessa takaisin Jokiniskaan. Tuijotan liejuista tietä kypärän lipasta valuvan veden läpi ja mietin mikä hulluus meitä ajaa tämmöiseen touhuun. Ähräämme melontakamppeet päälle ja yritämme kääntää mieltä positiivisemmaksi, vaikka tuntuu ettei mikään onnistu. Avain ei irtoa lukosta, pää osuu parruun, kenkä ei mene jalkaan, tavarat putoilee käsistä, kuivasäkki on avattava kolmannen kerran...

 

Kun viimein pääsemme matkaan, on kello jo melkein kaksi iltapäivällä. Toivon hiljaa mielessäni, että Pyhäjoki on meille armollinen. Ja onhan se. Alkumatkalla on mukava virtaus, joka saa matkan joutumaan. Maisemassa vaihtelevat harmaan eri sävyt ja ilma tihkuu kosteutta. Joki kuitenkin kuljettaa meitä ja puista sen pintaan hiljaa leijuvia lehtiä. Kosket ovat lähinnä nivoja, ainoastaan Röhkölänkoskessa sillan jälkeen on pieni pohjapato. Sen jälkeen meno on hyvin rauhallista. Kartasta on katsottu laavun paikka, joka jäisi huomaamatta ellei sitä osaisi odottaa. Laavu on keskellä ryteikköä ja pitkospuut ennen laavua veden peitossa. Ohitamme laavun ja kokeilemme toista kautta. Puskemme itsemme pusikoiden läpi laavulle, jonka tulipaikka näyttää siltä, että siellä on viimeksi poltettu puita joskus Kekkosen aikaan.

 

Meillä on kuivat puut omasta takaa mukana ja retkieväs saadaan lämpimäksi ja kahvit keitettyä. Jatkamme matkaa nopeasti, koska iltapäivä on pitkällä. Edessä on tämän osuuden ainoa kunnon koski. Kiviähän siinä on, kuten koskissa tuppaa olemaan. Osa niistä on melkoisia järkäleitä, mutta onnistumme ne kiertämään minun pienestä navigointivirheestäni huolimatta. Sen jälkeen alkaa taas rauhallinen osuus ja iltäpäivälle ennustettu aurinko tulee viimein näkyviin. Maisema saa värit ja mieli kirkastuu kuin huone, josta avataan paksut verhot ikkunan edestä. Katson hitaasti joen pintaan putoilevia lehtiä, jotka muuttuvat kuin taikaiskusta ruskeista keltaisiksi. Sydän laajenee, olkapäät laskeutuvat ja hengitys kulkee taas helposti. Vesikosken voimalaitoksen kohdalla nostamme kanootin kärryyn ja viemme sen tietä pitkin helpompaan laskupaikkaan. Tai helpompaan ja helpompaan, aika ryteikkö siihen kohdalle osui, joka näytti muka helpolta. Padon jälkeen penkereet näyttivät kuitenkin liian jyrkiltä.

 

 

Matka jatkuu rauhallisissa merkeissä aina Kallioistenkoskelle asti, jossa ennen voimalaitosta lopetamme. Reissu kesti tasan kolme tuntia ruokatauko mukaan lukien. Ja Pyhäjoki oli tosiaan meille armollinen. 

 

Paluumatkalla katsastamme Hautaperän tekojärveen laskevan Kalajan kanavan useammastakin kohtaa. Toteamme, että Jalkakoskelta eteenpäin kanavassa on mahtavan näköinen virtaus, joka houkuttelisi melomaan. Ehkä jonain päivänä. Upea kuu nousee jo pimenevälle taivaalle, kun suuntaamme viimeiseksi yöksi Reisjärven taloomme. Aamulla on edessä loppusiivous ja kotimatka. Lomat on lomailtu ja loppuviikko on omistetettava remonttihommille. Hyvinhän se lomailu lopulta sujui kotisuomessa. Rhodoksellakin olikin kuulemma ollut turhan kuuma..