Kierros Kaiturilla ja Kolibrilla sekä hartaasti himoittu Bell

17.8.2024  Keuruun Kaituri, Keuruu n. 7 km melonta

 

Keuruun Kaituri on kapea järvi Keuruun ja Mänttä-Vilppulan rajalla; samalla siis Keski-Suomen ja Pirkanmaan rajalla. Se pistää kartalta mielenkiintoisena silmään kapeutensa ja jyrkkien rantojensa vuoksi. Siksi sitä onkin lähdettävä tutkimaan. Kanootti on mainio väline näille tutkimusmatkoille; suht helppo ja kevyt nostaa auton katolle ja eikun menoksi. Eri asia onkin löytää paikka, josta vesille pääsee. Tien on kuitenkin kuljettava kutakuinkin läheltä; kanootin kanssa ei sentään taivalleta mahdottomia metsätaipaleita. Edes jonkunlainen ura järven rantaan helpottaa, kunhan se ei kulje kenenkään mökille. Sopiva kolo löydetäänkin Kaiturin pohjoispäästä ja saamme kanootin varsin mukavasti kiskottua rantaan ja vesille.

Kaiturin vesi on melko kirkasta, vaikka kirkkaampiakin vesiä on kyllä nähty. Mökkejä on rannoilla harvakseltaan. Yksi soutuveneellä liikenteessä oleva kalastaja tavataan ja yhdellä mökillä istuu seurue pöydän ääressä; muuten on hiljaista.

Suunnilleen puolivälissä järveä on kapea kohta, jonka yli menee silta. Sillan ali ei mahdu, joten siinä on noustava ylös ja vedettävä kanootti sillan yli. Järven leveys vaihtelee suunnilleen viidestäkymmenestä pariin sataan metriin. Melomme hiljakseen järven eteläpäähän, Koninlahteen saakka. Kartassa näkyvät jyrkänteet ovat enimmäkseen metsän peitossa. Vain joissakin paikoissa rantakalliot ovat näkyvissä.

 

 

Pidämme evästauon kannaksella, joka erottaa Keuruun Kaiturin Ukonselästä. Kannas on ehkä 50 m leveä ja näkee, että siitä on siirrytty järveltä toiselle. Kurkistamme Ukonselän puolelle, mutta se ei vaikuta houkuttelevalta, joten melomme takaisin samaa reittiä. Ennen kapeinta kohtaa kauris on tullut rantaan ehkä juomaan, mutta livahtaa kiireesti takaisin metsän suojaan meidät nähdessään. 

Tämä on leppoista melontaa jokien vedenpinnan nousua odotellessa. Jonnekin on kuitenkin mukava päästä meloja heiluttelemaan ja onhan nyt sitten käyty Kaiturillakin käntymässä.

 

23.8.2024 Hartaasti himoittu Bell tulee taloon

Varsinkin Korpilla on pitkään kytenyt kiinnostus Bell kanoottin. Meidän kaikki kolme kanoottimme ovat Mad River merkkisiä. Belliä ei enää valmisteta -kuten ei Mad Riveriäkään. Tai itseasiassa Bellin kanootin aikoinaan kehitellyt brittiläinen Ted Bell käynnisti kanoottien valmistuksen uudelleen NorthStar nimellä, kun oli ensin myynyt tuotannon amerikkaan, jossa sen valmistus kuitenkin kuihtui ja Ted osti liiketoiminnan uudelleen kilpailukieltosopimuksen päätyttyä. Monimutkainen kuvio, mutta Bell kanootit ovat kuitenkin niittäneet mainetta maailmalla hyvillä ominaisuuksillaan ja merkkistä on tullut eräänlainen legenda. Bell-kanootteja näkee myynnissä harvakseltaan, mutta tällä viikolla sellainen tuli Tori.fi sivustolle ja Korppi sen sieltä nappasi itselleen. 

 

Monta asiaa on tullut nimettyä taloonsaapumispäivän nimipäiväsankarin mukaan. Tänään sattuu olemaan Varman päivä, joten nimivalinta on aika selvä; toivottavasti nimi on tässä tapauksessa enne. Päätämme nimen kuitenkin vasta järvellä suoritetun testikierroksen jälkeen. Korppi arvelee, että voihan se olla Epävarmakin, mutta kyllä Bell osoittautuu varmaksi menijäksi ja tuntuu heti tottelevan mukavasti. Istuimetkin tuntuvat hyviltä ja onhan se ihan mielettömän kaunis!

Seuraavana aamuna Korppi lukee säätiedotuksesta, että vesille ei kannata tänään lähteä, koska tuuli voi puuskissa olla vaarallisen voimakasta. Aamupäivän lievemmässä tuulessa käymme kuitenkin vielä testaamassa miltä tuntuu meloa aallokossa. Saamme maistaa niin sivu- myötä- ja vastatuultakin ja ihan hyvin tuntuu Varma toimivan. Bellin malli on Chestnut Prospector. Siinä on loivasti kaartuva pohja, jonkun verran rockeria ja hieman sisäänpäin kaartuvat laidat. Penkit ovat muotoillut punospenkit, joissa tosiaan tuntuu hyvältä istua. Minun silmissäni kanootin kauneutta lisää sen oikea inkkarimainen kaarevuus ja niin kaunis väri! Eipä turhaan ole Korppi Belliä himoinnut. Parin järvenympärikierroksen jälkeen tuntuu vahvasti, että minäkin alan ihastua Belliin.

25.8.2024 Kolibria testaamassa

Meillä ei oikeastaan ole avokanoottimelontaa harrastavia ystäviä kuin yksi. Hän harrastaa soolomelontaa ja on juuri hankkinut uuden Kolibrin. Meillä on Bell katolla, kun kurvaamme ystävän mökille katsomaan hänen uutukaistaan ja puhumaan melojien juttuja melojien kielellä. Siinä sitten vertaillaan ja mittaillaan meloja, hifistellään niiden ominaisuuksia ja silitellään pintoja. Vaihdetaankin testimielessä meloja, että päästään kokeilemaan erilaisia malleja. Tutkaillaan pohjan kaarevuuksia ja laitojen muotoja, kierretään kanootteja ja katsastetaan niitä edestä ja takaa, päältä ja pohjasta, penkkien kiinnitysruuveista partaiden materiaaleihin.

Ja tottakai testataan itse Kolibria. Se on hurjan kaunis puna-valkoinen soolomalli, joka painaa aivan uskomattoman vähän ja tuntuu meistä kaksikkoon tottuneista niin suloisen pieneltä. On tietenkin tosi outoa meloa pientä soolokanoottia yksin, kun ei sellaista ole meistä kumpikaan ennen edes kokeillut. Suunnan pitäminen tuottaa vaikeuksia ja Korpille, joka istuu penkillä jalat suorana se on vielä haastavampaa kuin minulle, joka melon polvillani jalat penkin alla. Paitsi että Korppi ikuisena perämiehenä taitaa suunnan pitämisen paljon paremmin kuin minä, joka istun aina edessä tehtävänäni vain pitää vauhtia ja vahtia kivikoita. Ihan heti ei pienellä kanootilla tekisi mieli isompaan aallokkoon lähteä, mutta ei sinne lähde ystävämmekään. 

Loppuun "tarra", jonka poika oli tehnyt meistä, kun olemme Sopu kanootillamme melomassa Soutujoella. Kanootin kylkeen olen kirjoittanut kaikkien niiden jokien nimet, joilla olemme tällä kanootilla meloneet.