Kopsamo-Purnun kaunista kulttuurimaisemaa

 25.7.2024 Kopsamo-Purnu melontareitti, Juupajoki-Orivesi, n. 20 km

 

Jokien niukanpuoleinen vesitilanne puskee meitä edelleen hakeutumaan järville; eikä se ole välttämättä huono asia ollenkaan. Tämäkin sattumoisin löytynyt melontareitti tarjoaa paljon kaunista katseltavaa ja vaihtelevaa maastoa pienistä järvistä korkeisiin kallioihin ja rauhallisiin jokiin. Lisätietoa sekä upeita kuvia ja videoita löytyy Visit Orivesi sivustolta Kopsamo-Purnun melontareitti. 

 

Pärinjoki

Me lähdemme vesille Petääjärventien sillalta, Pärinjoen suulta. Siinä on hyvä lähtöpaikka ja autollekin tilaa. Me olemme poikkeuksellisesti liikenteessä kahdella autolla. Pyöräilymatka on sen verran pitkä ja mäkinen, että päivästä olisi kehkeytynyt liian tiukka pyöräilyineen ja melontoineen. Toki Pusuvuoren laavu olisi tarjonnut huikean hienot puitteet yöpymiselle; sen huomaamme heti, kun pidämme siinä ensimmäisen jaloittelutauon ihan mielenkiinnosta.

 

Kylmälammi

 

Sillan jälkeen on hyvä rantautumislaituri ja ulkohuussi. Laavulle on lyhyt nousu ja maisemat sieltä ovat kauniit. Laavu itsessään on tilava ja ihanteellinen yöpymiseen. Seinällä roikkuvassa vieraskirjassa on hämmästyttävän vähän merkintöjä. Toivottavasti käyttöaste näin hienolle paikalle on vieraskirjan antamaa kuvaa valoisampi. 

 

Pusuvuoren laavu

 

Pusujoki on lyhyt ja sitä reunustaa Pusuvuoren pystysuorat kallioseinät. Kattilalahden jälkeen sukellamme Jaarilansalmeen, joka tuntuu jatkuvan ja jatkuvan. Kartan mukaan vettä näyttäisi olevan parinsadan metrin leveydeltä, mutta loppukesä on rehevöittänyt salmen niin, että todellisuudessa väylä on välillä vain juuri ja juuri kanootin levyinen. Se on kuitenkin vain hauskaa; on mukava seikkailla rehevän kasvuston seassa.

 

Jaarilansalmessa väylä kapenee

Mellinselkä tarjoaa kaunista pirkanmaalaista kulttuuri- ja maalaismaisemaa. Kypsyvät viljapellot, laitumet, kesannot ja metsäsaarekkeet tilkuttavat kumpuilevaa maastoa. Maalaistalot kohoavat kumpujen seasta väriläiskinä kesäistä poutapilvien kirjomaa taivasta vasten. Todellakin on kaunista!

Kokkilansalmessa on sillan jälkeen jälleen rantautumispaikka. Käymme sillalla jaloittelemassa ja ihailemassa maisemia. Haikara ilahduttaa meitä seurallaan useaan otteeseen matkan aikana.

 

Kokkilansalmen sillalla

 

Kokkilanselän niemessä laiduntaa lehmiä. En malta olla kokeilematta äidiltä lapsena kuulemaani lehmien "pruitpruuuit" kutsuhuutoa. Ilmeisesti sillä on jotain vaikutusta, koska muutama lepäilemässä ollut lehmä nousee jaloilleen katselemaan menoamme. Lehmillä on varsin hieno hiekkaranta käytössään. Jälkien mukaan sitä on myös käytetty ahkerasti. Tämä on minulle myös ikuinen ihmetyksen aihe, että kuinka laitumet saavat ulottua järveen, vaikka itse joudun tontillani sijoittamaan ulkohuussin 40 metrin päähän rannasta. Jotenkin siinä ei ole mielestäni mitään järkeä.

Aakkolanjoki eli Savonjoki on rauhallinen ja lyhyt pätkä. Sekin vähän ihmetyttää, että miksi näin lyhyelle joelle on annettu jopa kaksi nimeä, mutta Aakkojärven järveen alkava pidempi jokipätkä on kartan mukaan nimetön. Tässä joessa on reitin kaksi koskipätkää, jotka on kierrettävä maitse. Leppähampaan koski on tällä hetkellä vähävetinen ja jos joskus onkin laskettavissa, niin ei ainakaan nyt. 

 

Leppähampaankoski ja kanoottimme rantautumislaiturissa.

Rantautumispaikassa on laituri ja ohitus tapahtuu tietä pitkin. Meillä on nyt ensimmäistä kertaa käytössä vasta hankkimamme uusi kanoottikärry. Ystävämme vaihtoi kevyempään kanoottiin ja kärry oli uudelle kanootille liian jykevä. Hän onneksi tarjosi sitä meille ja meidän tarpeeseemme se onkin erinomainen! Painoahan se lisää kanoottiin, mutta testipätkä taittuu hienosti ilman remmejäkin. Iso suositus tälle Eckla kärrylle.

 

Kanoottikärry testissä

Seuraavana on vuorossa Putaankoski, joka on aina ohitettava maitse. Ennen koskea on tulistelupaikka, jossa ajattelimme evästää. Paikka on kuitenkin mielestämme aika ankea; ryteikköinen ja aivan ysitien läheisyydessä. Liikenteen melu häiritsee, koska muuten reitillä on ollut niin rauhallista. Tulistelupaikalta on vielä lyhyt melontamatka itse kosken ohituspaikalle. Välissä olevassa mutkassa ennen maantiesiltaa on aika kivinen virtapaikka. Siitä selvitään ihmeesti ilman isompia kolinoita. Ennen koskea on hauska ränni johon voi sujauttaa kanootilla. Reunassa on lovia, josta saa kiskottua kanootin sisälle ränniin. Ei olla moista ennen missään nähty. Kätevä!

 

Putaan ränni

Parin lahden jälkeen koittaa reitin pisimmät järviosuudet. Ensin Aurikkojärvi, jonka lahdenpohjukan rantautumispaikalle suuntaamme evästauolle. Siellä on kiva tulipaikka, huussi ja lähde. Aurikkovuorelle voisi kävellä polkua pitkin; sieltä on kuulemma hienot näköalat. Me jätämme sen nyt kuitenkin väliin, koska iltapäivä on pitkällä ja ukkospilvet jyrinän kera kiertävät meitä. Onneksi ne eivät kuitenkaan tule päälle. Juna sen sijaan pyyhältää ylitsemme juuri, kun alitamme junaradan.

 

Ukkospilviä Aurikkojärven yllä.

Laasojärven ylityksen jälkeen rantaudumme sillan kupeeseen ja päätämme retken siihen. Rannasta on ajettu ruoho poluksi tielle. Reitistä selvästi pidetään hyvää huolta. Siitä lähettäisimme mielellämme kiitokset jollekin. Kenellehän?

Kaunis ja vaihteleva reitti kulttuurimaisemissa. Ehdottomasti melomisen arvoinen.