Keskikesän hetki Pitkäveden melontareitillä

 20.-21.6.2024 Pitkäveden melontareitti, Kuhmoinen, n. 17 km

"Yllättävän ihana! Metsän keskellä luikertelevat virrat ja kapeikot houkuttelevat Pitkäveden melontareitille Kuhmoisiin". Nämä Retkipaikan sanat Korppi bongasi netistä ja niihin tartuttiin. Suunniteltu juhannuksenalusmelonta vaihtui Etelä-Konnevedestä Pitkävedelle.

Kyseessä on Päijälän läpi kulkeva reitti Pitkäjärveltä Pitkävedelle, joka koostuu yhdeksästä järvestä tai lammesta, joita yhdistävät lyhyet jokitaipaleet tai kapeikot ja se on osa Kokemäenjoen vesistöä. Reittiä ylläpitää Päijälän kylän yhdistykset yhteistyössä. Reitti on enimmäkseen Kuhmoisten puolella, mutta Jämsän ja Kuhmoisten kartalle piirretty raja on pitkästi lähes yhtenevä reitin kanssa. Samalla se on nykyään myös Pirkanmaan ja Keski-Suomen raja, koska Kuhmoinen muutama vuosi sitten siirtyi osaksi Pirkanmaan maakuntaa. Rajaseudulla siis jälleen liikutaan.

Reitin alkupiste löytyy Pitkäjärven pohjoispäästä Salmenojan seuduilta. Sinne mekin suunnistamme tuulisen torstain iltapäivänä, kun olemme ensin tankanneet vatsamme täyteen Länkipohjan Nesteen Bensiksen broilerilla. Korppi pyöräilee tuulen tuiverruksessa viitisentoista kilometriä vietyään auton Rukoushuoneen parkkipaikalle odottamaan. Siellä on meidän päätepisteemme. Sillä välin minä (edelleen lonkkakipuisena ja kykenemättömänä pyöräilemään) laittelen kanootin lähtökuntoon. Ehdin vielä hetken istahtaa puunrungolla ja ihailla läheltä oravaa, joka ei touhuissaan huomaa minua lainkaan.

 

Lähtövalmiina

Vähän jännitimme sääennustetta, koska navakkaa tuulta on ollut luvassa. Eikä ennuste viikon kuluessa ole juurikaan muuttunut. Päätämme silti lähteä matkaan, koska suuria selkiä ei ole ylitettävänä. Aurinko lämmittää mukavasti ja onhan nyt vuoden pisin päiväkin.

Lähtöpaikka on hyvin merkitty ja siinä on hyvä lähtölaituri. Postilaatikossa olisi pitänyt olla laminoitu kartta mukaan otettavaksi, mutta eipäs ollut. Eikä ollut myöskään Rukoushuoneen lopetuspisteen laatikossa. Joku on mahtanut ottaa matkamuistoksi; ikävää meidän kannalta.

Kello on viisi, kun lähdemme matkaan. Mökkiläisiä on näyttänyt jo saapuneen juhannuksen viettoon. Jossain istuu iloinen porukka terassilla, autoja on pihat täynnä ja ihmisiä näkyy puuhissaan. Naurua ja lämpiävän saunan tuoksua leijuu ilmassa. Suomen kansa valmistautuu vastaanottamaan juhannusta ja kesäpäivän seisausta. Vielä ei murehdita lyheneviä päiviä; nyt nautitaan keskikesän valoisasta yöstä.

Maastokarttasovellus on järvellä meloessa ehdoton. Ainakin minulle on vaikea hahmottaa etäisyyksiä ja mikä on saari ja mikä niemi. Suunnan pitämisessäkin on hyvä valtti, kun voi seurata etukäteen piirretyllä reitillä pysymistä. Ja kun nyt ei ole sitä laminoitua karttaakaan, niin vaikea olisi pysyä reitillä ilman puhelimen sovellusta.

Lauttasaaren paikkeilla voimakas luoteistuuli pistää meidät koville. Sivuttaistuuli on oikeastaan pahempi kuin vastatuuli. Se saa kanootin keinumaan ja on melottava ihan tosissaan, että pystyy pitämään suunnan. Muutama sata metriä tuntuu yllättävän pitkältä. Sitten kapeikko lannistaa tuulen voiman ja siirtää meidät sujuvasti seuraavalle järvelle, joka on pieni Teinusjärvi. Kallioisella itärannalla on muutama mökki, mutta matalampi länsiranta on asumaton. 

Seuraavaksi saamme nauttia muutaman sadan metrin mittaisesta, kauniista jokipätkästä. Lumpeet ja ulpukat ovat puhjenneet täyteen kukkaan ja koristavat joen pintaa. Yhteen lehteen on tarttunut iso, monikoukkuinen uistin, jonka poimimme talteen, ettei se vahingoittaisi ketään.

 

Jokipätkä Teinusjärven jälkeen

Kun saavumme Kuoksenjärven Leissanpohjaan on tuuli taas meitä vastassa. Se puhaltaa puuskittain ja jälleen muutama sata metriä saadaan paiskia töitä olan takaa. Laitan lippalakin kanootin pohjalle, kun sekin jo meinaa lähteä tuulen mukaan. Hirviniemessä rantaudumme hengähtämään. Rannat ovat tosi haastellisia rantautua kivisyytensä vuoksi. Edessä on vielä viimeinen ponnistus ennen Majaniemeä. Onneksi pahin puuska odottaa, että ehdimme ylittää selän ja rantautua turvallisesti Majaniemen laituriin. Kohta jo istummekin mukavasti laavulla katselemassa Kuoksenjärven vaahtopäitä tyytyväisinä, että kanootti on tukevasti maan kamaralla.

Laavu on hienolla paikalla. Laituri helpottaa rantautumista ja puucee muita tarpeita. Puita emme ottaneet mukaan, mutta muutama puu onneksi löytyy, niin pääsemme mukavasti retkitunnelmaan teeveden kiuhuessa nuotiolla. Tuulikin alkaa tyyntymään.

 

Iltanuotiolla Majaniemessä

Majaniemen laituri ja Mad Riverimme

Keskikesän aurinko paistaa vielä illallakin korkealta

Laavussa on vahva muovi, jonka voi laskea katosta suuaukon suojaksi. Se onkin tarpeen, koska suuaukko on juuri tuulen suuntaan. Laskemme muovin alas ja itsemme vaakatasoon hyvissä ajoin. Musiikin jytke kuuluu jostain vaimeasti, kuikka huutelee järvellä ja kalatiirat keskustelevat äänekkäästi läheisellä luodolla. Uni jää varsin lyhyeksi ennen kuin hyttysarmeija ottaa vallan. Eikä se ole mikään komppania vaan kokonainen pataljoona; ellei peräti divisioona. Ääni ainakin peittää alleen kaikki edellä mainitut. On kaivettava esiin hyttyshatut, joista saa suojan makuupussin pääaukkoon. Lopulta suihkautan päähäni vielä hyttysmyrkkyäkin. Aamuyöllä herään hiestä märkänä. Makuupussin vetoketju on selän alla ja hikinen iho liimautunut makuupussiin samoin kuin verkko naamaan kiinni. Lievä tuska puskee pintaan ennen kuin saan itseni pinteestä. Kovin jää lyhyeksi uni tänä yönä.

 

Aamu on tyyni

Aamu kesäpäivän seisauksen jälkeen sarastaa

Aamukahvin ja puuron jälkeen pakkaamme tavarat ja heitämme hyvästit upealle Majaniemen laavulle. Paljon on paikkoja, joihin mahdollisesti emme enää koskaan palaa. Mahtaako Majaniemi olla sellainen; aika näyttää. Kello kuusi olemme järvellä ja suuntaamme Koselahden läpi kohti Siiskoskea. Koskelle on tehty hyvä hakepolku ohitusta varten. Opasteet kaikkiin ohituksiin tai muihin huomioitaviin seikkoihin ovat selkeät. Niistä kiitos reitin ylläpitäjille. Siiskoski on kivinen ja vettä nuukasti. Kapea polku ei kuitenkaan houkuta kiskomaan turkasen painavassa lastissa olevaa kanoottiamme, joten laskemme kosken. Vähän kolisee välillä ja kahden ison kiven välistä mahdumme juuri ohi, mutta hyvin se sujuu; huomattavasti helpommin kuin metsässä rymyäminen. 

Ruhalalammin jälkeen edessä on Kereskoski. Se on ehdottomasti kierrettävä. Kanootti on helppo kiskoa metsäpohjaa pitkin läheiselle tielle, jossa nostamme sen kanoottikärryyn. Se onkin tällä reissulla tärkeässä roolissa. Tietä on sen verran pitkästi, että ilman kärryä tulisi varmasti äitiä ikävä! Reitti on merkitty sinisillä pisteillä, joten eksymään ei pääse.

 

Kereskosken viimeiset kivet Aulusjärventieltä katsottuna.

 

Joki Kereskosken jälkeen on rehevää ja kasvillisuus runsasta. Suvannon kohdalla on muistettava mennä kohti oikean puoleista tierumpua. Vasemmallakin on rumpu, joka vie Lahnajärvelle. Läpimentävässä rummussa on virtaavaa vettä ja heti rummun jälkeen iso kivi. Jos virta on kova, kannattaa jarruttaa rummussa olevan köyden avulla, koska kapeassa kanavassa ei oikein muuten pysty vauhtia hidastamaan eikä ohjaamaan kiven ohi. 

Hetken melottuamme veden pinta väreilee enteilevästi ja samassa majavan pötkäle näyttäytyy aivan edessämme. Jäämme tyyneen suvantoon odottelemaan josko näkisimme sen uudelleen. Sinnikäs odotuksemme palkitaan ja kohta majava katselee meitä pää veden pinnalla. Vain hetki ja se näyttää meille pyöreän pyllynsä. Sinne se hävisi; sulavasti ja äänettömästi omaan valtakuntaansa. Ja me jatkamme Niittujärvelle. Ennen sitä Korppi bongaa vielä toisenkin majavan.

Mökeillä on hiljaista näin aamulla. Kauan saamme meloa ennen kuin näemme ensimmäisen ihmisen. Vaan se ei meitä haittaa. Ohitamme Latopohjan ja saavumme Kotasalmeen. Oikealla puolella, juuri ennen Pukarajärven isoa selkää on Kotasalmen keitaaksi nimetty levähdyspaikka. Rantautuminen sinne osoittautuu hieman mutkikkaaksi. Ranta on kivinen ja selältä puhaltaa navakka tuuli. Kanootin pohja ja reunat raapivat kiviä. Jos paikkaan onkin merkitty joku rantautumispaikka, niin sitä emme huomaa. Korppi nousee kivelle ja auts!! Kivi näyttää kuivalta. mutta on järjettömän liukas. Korppi menettää tasapainonsa ja saa sääreensä ikävän näköiset nirhaumat. Vereslihainen sääri laittaa miehen puremaan hammasta. Voihan pirhana! Tällä kaudella on kyllä tullut haavereita melkein joka reissulla.

 

Kotasalmen keidas ja kiviset rannat

Pukarajärvi

 

Tarkoitus oli keittää perunat Kotasalmessa, mutta koska kello on vasta kahdeksan aamulla, tyydymme näkkileipään, pähkinöihin ja kuivahedelmiin. Ei ihan tee vielä mieli perunoita :)

Pukarajärven ylitys mietitytti aamulla, koska tällekin päivälle on luvassa aika kovaa tuulta. Se sujuu kuitenkin hyvin. Tuulta on, mutta ei liiaksi. Sitten on edessä reitin helmi; kapea ja kirkasvetin joki. Kirkasta vesi on kyllä ollut kaikkialla reitin varrella. Melomme hitaasti nauttien jokaisesta hetkestä tuolla kauniilla pätkällä.

 

Kaunis jokipätkä!

 

Harjujärvelläkin on komeita kalliorantoja. Niitä on tämän reitin varrella nähty useita. Rannat ovat joko kalliota, kivikkoa tai jotain rämettä. Hyviä rantautumispaikkoja ei ole juurikaan tarjolla muuta kuin laavulla ja kiertoreiteillä. Harjujärven jälkeen tulee taas joki, jossa on selkeä virta. Sitä melotaan vajaa parisataa metriä ennen kuin on rantauduttava ja otettava kanootti kärryyn. Ennen maantiesiltaa on kyltti "kielletty alue" ja ei se ihan suotta varmaan olekaan; joessa näkyy olevan useiden metrien pudotus.

Enää muutama sata metriä ennen kuin saavumme Luodoksenjärvelle, jonka jälkeen on heti päätepisteemme Rukoushuone. Kyltti ohjaa melojat vasemmalle virtaan, jossa kannattaa heti hidastaa että ehtii hyvin rantautumaan.

 

Rantautumispaikka

Muutama neuvo tälle reitille lähtijöille:

- reittiselostukseen kannattaa tutustua huolella ennen retkeä Reittiselostus

- parempi vielä, jos reittiselostuksen ja kartat tulostaa mukaan 

- puhelimessa on hyvä olla karttasovellus, josta voi seurata etenemistä

- Majaniemen laavulle kannattaa ottaa mukaan omat puut, mikäli haluaa nauttia nuotiosta

- kanoottikärry mukaan

- varokaa liukkaita ja teräviä rantakiviä!

- kovalla tuulella ei reitille ole järkevää lähteä

 

Kaunis Rukoushuone

 

Tästä on hyvä siirtyä juhannuksen viettoon. Tosin viime yön univelka ajaa melojat unille jo anivarhain :)