Helteinen päivä Tainionvirralla

 1.6.2024 Tainionvirta, Hartola-Sysmä 16 km

Toukokuu oli ennätyksellisen helteinen ja samalla formaatilla näyttää alkavan kesäkuukin. Päivän lämpötila on lähellä kolmeakymmentä astetta ja aurinkokin paistaa melkein koko päivän. Vajaa kuukausi vain aikaa, kun meloessa sateli hiljakseen lunta. Nyt on merinovillat ja untuvatakit vaihdettu aurinkorasvaan ja hellehattuihin. Ihan hyvä niin.

Ajelemme aamusta Keski-Suomesta Päijät-Hämeeseen, Hartolaan. Päijät-Hämeessä emme vielä olekaan meloneet. Nyt siis uusi, kolmastoista maakunta plakkariin. Käymme heti alkajaisiksi autolla tutustumassa Vanhanmyllynkoskeen, joka tietojen mukaan kannattaa ennakkotarkistaa. Sen verran meissä elää kansalaistottelemattomuutta, että uhmaamme joitakin matkalla näkemiämme kieltotauluja. Suomi tuntuu olevan kieltotaulujen luvattu maa. On tie, mutta sitä ei saa ajaa ja on silta, mutta sillä ei saa oleskella. No, meidän tottelemattomuudesta ei koitunut kenellekään haittaa eikä häiriötä, vahingosta puhumattakaan. Koski tuli tarkastettua ja kivähän siinä on, kuohujakin ja voimakas virta sekä mutka kaiken päätteeksi.

 

Lähtöpaikka Aurinkorannan uimarannalta

Korppi huolehtii jälleen auton viemisen päätepisteeseen ja pyöräilyn takaisin lähtöpaikkaan. Minä saan sillä välin vain lekotella rannalla. Tosi siisti ja hieno uimaranta. Isoja haapoja ja tervaleppiä, hyvä hiekkaranta, laituri ja vieläpä vesivessakin hienossa, olkikattoisessa rakennuksessa. Ja vain muutama ihminen, vaikka sää on upea ja vesi lämmintä. Ehdin jo muutamaan kertaan siirtää penkkiä varjon paetessa alta, kun Korppi polkee 14 km matkan. Sitten vain eväsleivät poskeen ja menoksi. 

Reitistä löytyy erittäin hyvä ja kattava selostus Visit Päijänne sivustolta karttoineen, joten ei siitä sen enempää. Kurkkaa selostus vaikka tästä.

Ensimmäinen huomio on todella kirkas vesi. Se ilahduttaa aina yhtä paljon; se tekee melomisesta astetta tai useampaakin mukavampaa. Huomaamme myös, että uimarannan lähellä on veneenlaskupaikka. Noh, mukavampi uimarannalta oli lähteä, eikä siitäkään harmia kenellekään koitunut.

Tainionvirta on suosittu koskikalastuskohde ja mekin näemme joella useita kalastajia. Yksi seurue on liikenteessä kumiveneillä. He lähtivät samasta paikasta hieman ennen meitä. Kiinnitin huomioita, ettei kenelläkään kolmesta ollut pelastusliivejä. Se on asia, josta me ei tingitä. Ei helpossakaan paikassa. Eikä helteenkään takia, vaikka tänääkin hiki virtaa norona selkää pitkin liivin alla. Aina voi sattua ja tapahtua; kuten on tullut todettua.

Kirjoitin reittiselostuksesta itselleni muistiin tärkeimmät huomiot. Lappu on kiinni edessäni ja siitä on kyllä hyötyä. Joessa on joitakin pikkukoskia ja virtapaikkoja, joissa on kiviä. Ne ovat kuitenkin helppoja laskettavia. Vanhanmyllynkoski on vaativin paikka ja tunnustaa täytyy, että kosken lähestyessä jännittää vietävästi. Sillalla kävelee mies, joka jää arvantenkin katsomaan menoamme. Kaksi kalastajaa on myös sillan jälkeen heittelemässä uistimiaan ja vähältä pitää ettei viedä siimaa mennessämme, kun he eivät huomaa tuloamme ja toinen heittää uistimensa juuri meitä kohden. Keskellä on iso kivi, sen jälkeen joki kaartaa kuohuten vasemmalle ja kiviä on jonkun matkaa. Yhdestä saamme hieman osumaa. kun menemme kahden ison, lähekkäin toisiaan olevien kiven välistä. Mutta hienosti selvitään. Kaksi ikävää kaatumista on vielä niin tuoreessa muistissa, että siksi jännitysmomentti on tapissaan ennen koskea. Olen vieläpä jostain syystä viime aikoina törmännyt useampaankin artikkeliin, joissa on kerrottu melojien tapaturmista tai kaatumisen vaaroista. Onneksi lasku menee hyvin, niin saamme edes hiukan itseluottamusta takaisin.

Ensimmäiset kilometrit melomme asutuksen keskellä, mutta sitten rannat alkavat autioitua. Hotilankosken pato on kannettava. Hotilantien maantiesillan alla on virtausta ja heti sen jälkeen kannattaa alkaa hidastamaan vauhtia ja hakeutumaan oikealle, ettei ajaudu patoa kohden. Rantautumispaikka on merkitty.

 

Hotilankosken kuohuja

 

Paikalla on vanha mylly, joka toimii museona. Ovet ovat auki, joten me käymme sisällä tutustumassa.

 

Vanha mylly

 

Ihanaa varpaiden vilvoittelua Hotilankoskessa

Vain pienen matkan päässä on Keijulankoski, jonka jälkeen joessa on saari. Kannattaa valita oikea puoli mikäli aikoo poiketa laavulla. Laavu on heti saaren kohdalla oikealla. Itse laavu on varjoisassa paikassa, joten me valitsemme itikoita kuhisevan pusikon sijaan penkin joen varrelta eväiden syöntiä varten. Ja kuten on tullut todettua, niin milloin vain voi sattua mitä vain. Niin nytkin. Laitamme ruokaa Trangialla ja jälkiruuaksi keitetään kahvit, koska on jo päiväkahviaikakin. Syystä, joten en ymmärrä, on Trangian kahvipannu mitoitukseltaan ahdas keittimeen, vaikka samaa merkkiä ovatkin. Pannu ei sovi kunnolla paikoilleen ja jää joko vinoon tai jumiin. Kun veden alkaessa kiehumaan siirrän pannun sivuun, lähtee koko keittimen alaosa mukaan. Tiedän, että niin voi käydä, mutta tällä kertaa systeemi jostain syystä kaatuu jalkani päälle. Ehdin kiskaista jalan nopeasti pois ja juosta jokeen, mutta Crocsin reijistä ja päältä ehtii kiehuva vesi polttaa jalkaa. Onneksi palovamma jää lieväksi ja selviän sen kanssa vain pienellä loppupäivän polttelulla.

 

Joutsenen lentoonlähtö

 

Helteinen päivä vaatii juomista. Talvella hankimme uudet pelastusliivit joiden selkäpuolella on tasku juomapussille. Se on todella kätevä! Ei enää tarvitse kurkotella ottamaan ja avaamaan juomapulloa, joka vieläpä usein pyöri pitkin kanootin pohjaa. Ei muuta kuin letku suuhun ja juomaan. Samalla voi vaikka meloa, kuten Korppi minua ohjeisti, jos satuin unohtamaan, että niitä tosiaan voi tehdä yhtäaikaa. Liivitkin ovat osoittautuneet oikein hyviksi. Niissä on hyvät taskut ja erikseen lämmittelytaskut käsille. Liivimalleja vertaillessa ihmetytti, että tosi harvassa on juomapussimahdollisuus. Ostimme samanlaiset, mutta tästä löytyi naisille oma mallinsa. Siinä on rinnan kohdalla vähemmän täytettä. Tässä liivin malli.

Loppumatka joesta on hyvin rauhallista, jopa hiukan puuduttavaa melomista. Vesilintuja poikueineen näkyy useita; kesä on tullut todella nopeasti! Taivaalle alkaa kertyä pilviä ja jossain jyrisee ukkonen. Saavumme Harvalanselälle ja melomme suoraan järven yli, jossa auto odottaa. Päädymme siis lopulta Sysmän puolelle. Yöksi ajelemme Joutsaan, jossa seuraavana päivänä menemme jokkiskisoja katsomaan.

Erittäin hieno joki; todellakin suositeltava melontakohde. Ja tämähän on siis vain 16 km osuus kokoaisuudesssan 43 km pitkästä reitistä.