Salamajärvi & Salmijärvi

 25.5.2024 Salamajärvi-Salmijärvi, Perho n. 10 km

Me olemme jokimelojia, seikkailijoita; järvet ei meitä kiinnosta. Näin on uhottu jo harrastuksen alkumetreistä asti. Vaan kun elämä opettaa kaikenlaista. Kun lonkkakipu estää erämaajokien rymyämisen, niin alkaa ne järvetkin pikkuhiljaa kiinnostamaan. Kun siihen melaan on niin mukava tarttua ja yläkroppa kuitenkin toimii, niin voihan sitä edes kokeeksi käydä järvelläkin.

 

Lähtöpaikka

Tartumme tilaisuuteen eräänä kesäisen lämpimänä lauantai-iltana. Lähdemme melomaan Salamajärventieltä; Erijärven ja Salamajärven yhtymäkohdasta. Siinä on sopivasti levike autoa varten ja hyvä lähtöpaikka. Järvi on tyyni tai lähes tyyni. Välillä pieni tuulenvire liplattaa pintaa. Järvellä ei ole ollenkaan niin kuuma ja lähtötohinoissa nihkeäksi käynyt iho kuivuu nopeasti.

Melomme kohti Pitkänlahdenniemeä ja siitä Paskoniemen ohi Pirttiniemeen. Rantojen ja saarien tuntumassa on valtavasti kiviä! On isoja ja pieniä, pyöreitä ja teräviä, selvästi pinnan ylle kohoavia jötkäleitä ja vain hiukan päätään näyttäviä. Mitä mahtaa piillä pinnan alla? Väkisinkin sitä ajattelee, että toivottavasti ei kolahda kanootin pohjaan. Siltä onneksi vältytään. Mela osuu kyllä välillä johonkin kiveen, jota ei ollut huomannutkaan.

Vasta, kun Salamajärvi loppuu ja saavumme Isosalmen kautta Salmijärvelle, olemme varsinaisesti Salamajärven kansallispuiston sisällä. Salmijärvi onkin mielenkiintoisempi; kapeampi ja rikkonaisempi.

 

Salmijärveä

 

 

Järven molemmin puolin on suomaastoa. Melomme etelän puoleisen rannan tuntumassa. Salmilammen kohdalla hirvi katselee meitä hetken ennen kuin katsoo parhaammaksi poistua puuston suojaan. Järven pohjukassa on Jyrkkäniemen taukopaikka, joka palvelee myös ohikulkevia Peuranpolkua ja Hirvaan kierrosta. Paikalla on tulipaikka, liiteri, ulkohuussi ja komposti.

 

Tauon paikka

Me kiipeämme niemen korkeimmalle kohdalle ja teemme ruokaa trangialla. Nyt on metsäpalovaroitus voimassa, joten tulia ei tehdä. Niemestä on hienot maisemat ja ilma on täydellinen. Eväs maistuu ja muutenkin hetki on taas niitä, joista ei puutu mitään. Oikein mietimme, että voisiko joku tässä hetkessä olla vielä paremmin. Noh, kun oikein miettimään alkaa, niin voisihan sitä. Se voisi nimittäin kestää pidempään. Ja sitä se olisi tehnytkin, jos olisimme hoksanneet ottaa teltan mukaan. Olisimme hyvinkin voineet jäädä yöksi; puitteet on kyllä kohdallaan, mutta, mutta; eipä ole telttaa ja koiratkin odottaa kotona. Siispä nokka takaisin tulosuuntaan.

 

Jyrkkäniemi

Takaisin melomme Salmijärven toista rantaa myötäillen. Se on nimittäin peilityyni, kun taas keskemmällä käy hienoinen tuulenvire. Maisema hivelee silmiä ja lämpötila on täydellinen. Jos järvimelonta olisikin aina tämmöistä, niin mikäpä mukavampaa. Ehkä jatkossa ei ollakaan aivan yhtä ehdottomia järvelle lähtemisen suhteen..

 

Tämä on sitä leppoista melontaa. Ei hullunpaa.

Salamajärvi ylitetään suunnilleen samoaa reittiä kuin mennessä. Ihan rantoja ei viitsi lähestyä kivien takia. Matkaa melonnalle kertyy kymmenisen kilometriä. Aikaa taukoineen vierähtää jokunen tunti. Ajalla ei meille ole juurikaan merkitystä. Me ei lähdetä melomaan kellon kanssa kilpaa. Toki matkavauhdista on hyvä olla suunnilleen kärryillä, että tietää suunnitella uusia matkoja. Ettei tule yö paluun kanssa. Nyt ei kyllä yön tulokaan haittaisi. Ehkäpä seuraava reissu onkin yömelonta :)