Opettavainen hankintamatka

Matka Sipooseen  30.10.2023

 

Sorja ja Sopu

 

Melontaharrastuksemme alkoi keväällä kolme vuotta sitten. Yhden vuokrakanootilla tehdyn koemelonnan jälkeen hankimme oman kanootin; käytetyn Mad Riverin. Nimikilpailun jälkeen annoimme sille nimeksi Sopu. Valehtelisin, jos väittäisin, että meillä kahdella omapäisellä sopu olisi meloessa aina säilynyt, mutta pääosin kyllä. Ja riittävästi, että se on kantanut tähän päivään ja pitänyt melonnan kipinää yllä siinä määrin, että ajatuksena on jo jonkun aikaa ollut hankkia kevyempi kanootti Sopun rinnalle. Sopu on kolmikerrosmuovia ja painaa tietolähteestä riippuen 36-38 kg. Punninneet sitä emme ole, mutta lukemattomat kerrat todenneet sen painavan tolkuttoman paljon. Jokaisen ylitettävän puupadon, kierrettävän kosken, katollenoston ja kantomatkan jälkeen sitä noituu jokaikisen ylimääräisen kilon, minkä joutuu nostamaan. Tästä syystä siis kevyempi kanootti on ollut toiveena. Sen löytäminen käytettynä ei ole mitenkään itsestään selvää. Uusi taas on meille kivikoissa koluaville turhan arvokas naarmittavaksi.

Tori.fi on ollut luottosivusto ja sieltä onkin bongattu muutamia todella hyviä. Niiden kanssa on vaan oltava todella nopea; ne nimittäin katoavat varsin liukkaasti uusille omistajille. Hintakattona olemme pitäneet noin tuhatta euroa. Alle sen on kyllä löytynyt hyviä, mutta aina joku on ollut nopeampi. Soolokanoottia metsästävän kaverin kanssa olemme pitäneet yhtä ja silmäilleet aina myös toisillemme sopivia vaihtoehtoja; kun emme siis kilpaile samoilla apajilla. Eräänä päivänä saan häneltä töihin puhelun, joka menee suunnilleen näin "Nyt on hätätilanne, Torissa on teille kanootti, mee heti kattomaan, ei puhuta enempää, moi". Minähän tietenkin menen heti katsomaan ja siellähän onkin meidän unelmiemme kanootti; Mad River, royalexista valmistettu ja vieläpä punainen. Hintakin kohtullinen 800 €. Royalex painaa suunnilleen 10 kg vähemmän kuin meidän Sopu. Laitan sillä sekunnilla viestin, että haluan ostaa sen. Menee muutama tunti ennen kuin saan vastauksen, että kysyntää on ollut ja myyjä tarkistaa kuka on ollut ensimmäinen halukas ostaja. Illalla ilmoitus katoaa Torista ja menen nukkumaan murheissani, että jälleen kerran jäätiin nuolemaan näppejämme. Seuraavana päivänä myyjä kuitenkin ottaa yhteyttä ja sanoo ottaneensa ilmoituksen pois runsaan kysynnän vuoksi. Ja että hinta oli ilmeisesti liian edullinen.. Viestittelyn ja puhelun jälkeen suostumme tarjoamaan kanootista 1000 €. Se ei riitä myyjälle ja uusi ilmoitus tulee Toriin, hinta nyt 1420 €. Ei ole mielestämme hyvää kauppakäytöstä ja vedämme tarjouksemme pois. Jää huono maku suuhun moisesta; etsintä siis jatkuu.

Laitan Facebookin Melontakirppis ryhmään ostoilmoituksen. Jaan saman ilmoituksen myös Marketplaceen. Sieltä tulee viesti, että ilmoitukseni on poistettu, koska se rikkoo sääntöjä; minulla ei näyttäisi olevan mitään myytävää... No eipä ole joo, ostamassa olen, mutta ilmeisesti se ei käy päinsä tai olen onnistunut jotenkin virheellisesti asiani ilmaisemaan. Hetken ilmoitus kuitenkin ehtii olla esillä. Ja sinä pienenä hetkenä reipas myyjä Bear&Watersilta onnistuu sen näkemään ja ottaa yhteyttä; hänellä on myynissä käytetty Mad River 16 royalex ja kaiken kukkuraksi punainen, hintakin alle budjettimme. Siinä se sitten on; vihdoin ja viimein !!

On syyskuun viimeinen päivä, lauantai ja vettä sataa koko matkan, kun ajamme Keski-Suomesta Sipooseen. On Sorjan nimipäivä ja nimi Sopun kaverille itsestäänselvyys jo ennen kuin nähdäänkään. Olemme pitkään jo haaveilleet käynnistä liikkeessä, joka myy melontavarusteita. Nyt se tulee tehdyksi vähän puolipakostakin. Heti, kun astumme liikkeeseen, tuntee tulleensa oikeaan paikkaan. Ja siellä Sorja meitä odottaa; juuri niin kauniina ja ah, niin kevyenä kuin odotimmekin ! Koeistumme ja silittelemme, kyselemme kaikkea mahdollista ja punnitsemmekin kanootin ihan vain tiedonhalusta. Sorja painaa 28 kg, on kapeampi kuin Sopu, matalamman oloinen ja penkit kauempana toisistaan ja korkeammalla kuin Sopussa. Saamme siis totutella uusiin asioihin Sorjan kanssa.

Kierrämme ja tutkimme tietysti koko liikkeen. Minä kokeilen mielenkiinnosta kuivapukua, mutta ahdistun jo ennen kuin saan kaulusta kiinni ja tiedän jo etten kykene pukemaan sellaista päälleni. Niinpä tyydyn ostamaan melonta-anorakin, neopreenisukat ja uuden melan. Myyjä on kärsivällinen, vastaa kaikkeen mitä keksimme kysyä ja kierrättää meidät vielä katsomassa koko kanootti- ja kajakkivalikoiman joka onkin huikea ! Useaan kysymykseen -esimerkiksi melan pituudesta- hän vastaa ensin asiantuntevasti niin, kuin yleisohjeet kuuluvat, mutta lisää vielä, että paras mittari on se mikä itsestä tuntuu hyvältä. Ja sehän onkin toden totta viisas neuvo; eihän melonnassakaan ole kiveen hakattuja sääntöjä. Jokainenhan voi meloa melalla, joka omaan käteen tuntuu hyvältä. Toisenkin hyvn neuvon myyjä antaa; tärkeintä valinnoissa on, että perhesopu säilyy. Vaikka se ei sitten teknisesti olisikaan paras vaihtoehto, niin perhesopu ennen kaikkea.

Kun melan pituus on päätelty, hakee myyjä varastosta kaksi puumelaa, jotka ovat juuri meidän mittoihin sopivat. Ne ovat vähän käytettyjä, mutta meille täydelliset. Saamme ostaa ne edullisesti ja vihdoin maltamme mennä kassalle ja pääsemme nostamaan Sorjan katolle :)

 

Vihdoinkin !!

Koska olemme tänne asti ajaneet, päätämme katsastaa vielä toisenkin melontaliikkeen; Welhonpesän. Se onkin varsin erilainen kuin Bear&Waters. Tavaraa, kanootteja ja kajakkeja on valtavasti. Meidän tarpeet on jo täytetty, joten mitään ei enää tartu mukaan. Mutta kuten kaveri jo aikaisemmin vinkkasi, Welhonpesä on elämys. Ihmetyttää vain hieman, että kummallakin tuntuu olevan oma kannattajakuntansa; vähän kuin K- ja S-kaupoilla.

Ilta on jo myöhäinen, kun pääsemme takaisin kotiin, mutta heti seuraavana aamuna laskemme Sorjan vesille ja lähdemme testimelonnalle. Matka joutuu kevyesti, eikä tunnu lukuisista erilaisuuksista huolimatta lainkaan niin oudolta kuin olisi ajatellut. Kanootti tuntuu suorastaan lentävän ! Uudet melatkin kauhovat vettä aivan toiseeen tahtiin. Pientä penkin säätöä teemme kyllä myöhemmin. Etummainen penkki on niin edessä, että vaihdamme sen tilalle ostamamme varapenkin, jonka sijoitamme sijansa taaksepäin ja laitamme hiukan vinoon, koska minä melon aina polvillani takamus penkkiin nojaten.

Odottamaan jäämme, millaisia seikkailuja Sorjan kanssa pääsemme tekemään :)