Korpin kommentit
Tässä vaiheessa vuotta, kun järvet ja hiljaiset joet ovat tukevassa jäässä ja luonto on mennyt talviunille, on pakko hyväksyä, että melonnat on tältä kaudelta melottu ja katseet kääntyvät tulevaan. Mutta myös mennyttä kautta on hyvä pysähtyä miettimään, että mitä tehtiin oiken, mitä väärin. Elämä, niin kuin melontakin on jatkuvaa opettelua ja oppimista. Mennyt kausihan oli meille, kuten blogi kirjoituksista voidaan todeta, melko vaihderikas; välillä jota pelottavakin. Kevään hyvä lumitilanne ennusti korkeita vedenpintoja ja virtausta jokien uomissa. Itä-Suomen "kevät offensiiviin" saatiin mahdutettua viisi eri melonta jokea/reissua, joista kahdessa mentiin nurin. Vaikkojoen kaatuminen oli silkkaa typeryyttä, kun ei ymmärretty (haluttu) etukäteis tarkistaa melko vaativaa virtakohtaa. Kaatumisesta selvittiin melko vähällä; kastuneita kamppeita, kadonnut mela ja kolhuja kanootissa. Sanotaan, että vahingosta viisastuu. Ei muuten pätenyt meidän kohdalla, sillä vain kaksi...
